lauantai 1. marraskuuta 2008

Asetyyppejä

Tässä artikkelissa esittelen yleisimmät harrastajien ampuma-asetyypit. Jaottelu on tässä lähinnä juridinen eli aseen toimintatapa. Harrastajan kannalta aseen valinta perustuu paljon muihinkin ominaisuuksiin.

Käsiaseet eli pistoolit ja revolverit

Kertalaukeava pistooli, virallinen nimitys on kertatuli. Aseessa ei ole lipasta vaan jokainen patruuna on syötettävä käsin patruunapesään. Näitä aseita on hyvin vähän saatavilla markkinoilla, käyttö on pääasiassa harvojen lajien kilpa-ammunta ja metsästys. Etuna näissä on yleensä hyvä käyntitarkkuus, haittana iso ja kömpelö muoto.

Kuvassa Thompson Center G2 Contender (kuva valmistajan sivuilta Thompson/Center).



Itselataava eli puoliautomaattinen pistooli, virallisesti itselataava kertatuli. Aseessa on lipas, josta ase hakee ammuttaessa itse uuden patruunan patruunapesään. Käytännössä lähes kaikki pistoolit ovat tällaisia, ovat olleet jo yli sata vuotta. Useimmat kilpalajit ammutaan itselataavalla pistoolilla. Lipaskapasiteetti vaihtelee viidestä noin kolmeenkymmeneen, 10 on yleisin kapasiteetti pienoispistooleissa, 10-15 on keskisytytteisten eli isompien pistoolien tavallisin lipaskapasiteetti.

Pienoispistooli Ruger MK III ...


...ja 45 ACP kaliberin Smith & Wesson 1911PD.


Revolveri, virallisesti toimintatapa on lippaallinen kertatuli. Patruunat ovat pyörivässä rullassa ja asetta viritettäessä rulla pyörähtää tuoden uuden patruunan ampumavalmiiksi piipun kohdalle. Revolverit ovat joko yksitoimisia, joissa hana pitää virittää käsin jokaista laukausta varten erikseen, tai kaksitoimisia, joissa ampumiseen riittää pelkkä liipaisimesta vetäminen.

Ylempänä yksitoiminen Freedom Arms 83 ja alempana kaksitoiminen Smith & Wesson 329PD.


Huomatkaa kuvassa aseiden taustalla näkyvä kirja "Hunting for Handgunners" eli käsiasemetsästys. Pistooleilla ja revolvereilla metsästetään monessa maassa, mm. USA:ssa, Australiassa ja Afrikassa. Vaikka Suomessa näin ei tehdä, on käsiasemetsästys muualla hyvinkin suosittua.

Kiväärit

Kertalaukeava eli virallisesti kertatuli. Aseessa ei ole lipasta vaan jokainen patruuna pitää syöttää patruunapesään käsin.

Ruger #1 Tropical.


Lippaallinen eli virallisesti lippaallinen kertatuli. Aseessa on lipas, josta uusi patruuna siirtyy patruunapesään asetta viritettäessä. Toimintamekanismeja on useita erilaisia.

Pulttilukkoinen Remington Model Seven ja Ruger Hawkeye Alaskan.


Vipulukkoinen Puma 92.


Pumpputoiminen Remington 7600.


Itselataava, virallisesti itselataava kertatuli. Ase hakee itse seuraavan patruunan lippaasta patruunapesään aina ammuttaessa.

Armalite AR-10.


Browning BAR (kuva valmistajan sivuilta Browning).


Haulikot

Haulikoista, kuten kivääreistäkin, löytyy erilaisia toimintatapoja.

Kertatuli ilman lipasta, kuvassa yksipiippuinen Antonio Zoli Gazzella.


Kertatulihaulikot ovat useimmiten kaksipiippuisia. Piiput ovat joko rinnakkain tai päällekkäin.

Päällekkäispiippuinen Browning Cynergy Black Ice (kuva valmistajan sivuilta Browning).


Pumppuhaulikko eli virallisesti lippaallinen kertatuli. Jokaista laukausta varten ase viritetään piipun alla olevaa pumppukahvaa vetämällä.

Kuvassa klassinen Remington 870 Wingmaster (kuva valmistajan sivuilta Remigton).



Itselataava eli puoliautomaattinen haulikko, virallisesti itselataava kertatuli. Ase hakee jokaisella laukauksella itse patruunan lippaasta patruunapesään. Itselataavassa haulikossa on muihin toimintatapoihin verrattuna tiettyjä etuja: ase on halvempi valmistaa kuin päällekkäis- tai rinnakkaispiippuinen, itselataava mekanismi pehmentää rekyyliä.

Browning Fusion Evolve (kuva valmistajan sivuilta Browning).

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Ampumalajien esittelyä

Kerään tähän artikkeliin esittelyjä erilaisista Suomessa harrastettavista ampumalajeista. Lisään lajeja ja laajennan kuvauksia sitä mukaan kuin ehdin.

Tämä artikkeli avannee ampumaharrastuksen monipuolisuutta ja osoittaa, että kyse on paljon muustakin kuin pahvisen taulun "räiskimisestä".

Vakuutuskorvausten valossa ampumaharrastus on yksi turvallisimmista urheilulajeista. Suomessa on yli puoli miljoonaa aseluvanhaltijaa, joista ilmeisesti noin 100 000 omistaa myös käsiaseita. Näillä harrastusta varten omistetuilla luvallisilla aseilla tehdään häviävän vähän rikoksia, mutta ne tarjoavat mielenkiintoisen ja hyödyllisen harrastuksen sadoille tuhansille suomalaisille. Lisäksi Suomen itsenäisyyden turvaamiseksi on ensiarvoisen tärkeätä, että suomalaiset vaalivat elinvoimaista asekulttuuria. Kriisin käynnistyttyä ei ampumataitoisia ja asetekniikkaa tuntevia kansalaisia pystytä enää mistään taikomaan vaan tiedot ja taidot on säilytettävä sukupolvesta toiseen aktiivisella harrastamisella.

Siluettiammunta

Tässä lajissa ammutaan erilaisilla käsiaseilla ja kivääreillä teräslevystä tehtyjä, kaatuvia eläimen siluettikuvia. Tarkoitus on osua kuvaan siten, että se kaatuu jalustalta.

Ampumamatkat ovat aseesta ja lajista riippuen 25-500 m. Kilpailusuoritus ammutaan aina neljällä eri ampumamatkalla, esim. 25-50-75-100 m (pienoispistooli, ratapistooli), 50-100-150-200 m (isopistooli), 200-300-385-500 m (kivääri).

Suomenkieliset säännöt ja muuta tietoa löytyy Suomen Ampumaurheiluliiton Siluettijaoksen sivuilta.

Laji vaatii suurta tarkkuutta, koska ampumamatkat ovat todella pitkät. Laukausmäärä kilpailusuorituksessa on 40-60, ja haasteena on itse ampumasuorituksen lisäksi se, että pystyy keskittymään jokaiseen laukaukseen huolimatta aseen kovasta rekyylistä. Aseeseen on haettava tähtäinsäädöt usealle ampumamatkalle ja tähtäimiä on osattava säätää kilpailusuorituksen aikana.

Tässä lajissa patruunat ladataan lähes poikkeuksetta itse, koska pitkien ampumamatkojen vuoksi aseesta on saatava irti paras mahdollinen käyntitarkkuus ja kaatotehon tulee riittää myös kauimmaisten teräskuvien kaatamiseen.

Siluettikilpailujen ampumarata näkyy oheisesta kuvasta.



Seuraavassa kuvassa näkee tyypillisimmän ampuma-asennon, selällään maaten ase sääreen tuettuna. Ampujaa avustaa aina ns. spotteri, joka seuraa kaukoputkella jokaisen laukauksen ja ilmoittaa ampujalle osumakohdan. Spotterin antamien tietojen avulla ampuja osaa säätää tähtäimiä tai muuttaa tähtäyspistettä olosuhteiden vaatimalla tavalla. Esim. ote aseesta, valaistus ja tuuliolosuhteet vaikuttavat osumapisteeseen.



IPSC eli Practical

IPSC-ammunnassa haetaan tasapainoa tarkkuuden, nopeuden ja voiman välillä.

Ampumasuoritus tapahtuu elektronisen ajanottolaitteen kanssa, joka rekisteröi jokaisen laukausäänen ja mittaa ajankohdan sadasosasekunnin tarkkuudella. Ampujat laitetaan paremmuusjärjestykseen jakamalla tauluista lasketut osumapisteet suoritukseen käytetyllä ajalla. Pisteytykseen vaikuttaa myös aseen patruunan teho, joten kilpailijan käyttämän patruunan mukaan hänelle lasketaan tauluista joko minor- tai major-pisteet.

IPSC:n säännöt ja muuta tietoa löytyy Suomen Ampumaurheiluliiton Practical-jaoston sivuilta.

Tässä kuvia IPSC stageista eli ampumapaikoista.





Patruunoiden jälleenlataus

Tämä ei ole varsinainen kilpalaji, mutta oleellinen osa monen ampujan ja metsästäjän harrastusta.

Kustannussyistä, parhaan käyntitarkkuuden saamiseksi tai käyttötarkoitukseen parhaiten sopivan patruunan saamiseksi se on ladattava itse.

Patruunaa ladattaessa otetaan huomioon mm. seuraavia asioita:
- mikä nalli, onko tarpeeksi syvälle istutettu, riittääkö teho ruutimäärälle vai onko liian tehokas
- kenen tekemä hylsy, vaikuttaa sen sisätilavuuteen ja sitä kautta ruutiannoksen aiheuttamaan painetasoon
- ovatko hylsyt riittävän samanmittaiset vai pitääkö trimmata
- ovatko hylsyjen suut symmetriset vai pitääkö jyrsiä
- supistaako hylsy minimimittaan (kuluttaa hylsyä), lähes aseen patruunapesään sopivaksi (voi joskus jumittua) vai supistaako pelkkä kaula (tarkkuus paras, säästää hylsyä, mutta saattaa jumittua mikä on ongelma esim. metsästystilanteessa)
- alkaako hylsy tulla tiensä päähän eli hajota, ei saa päästää hajoamaan ammuttaessa vaan on osattava poistaa käytöstä ennen sitä
- mikä luoti: materiaali, muoto, pituus, paino, rakenne, aineen pehmeys, ballistinen kerroin, halkaisija, valmistuslaatu, hinta
- sopiiko luoti rihlannousuun ja aiottuun lähtönopeuteen eli stabiloituuko kunnolla
- kestääkö luoti aiotun lähtönopeuden hajoamatta
- käykö luoti tarkasti juuri aiotussa aseessa, selviää vain testaamalla
- mikä ruuti: onko palonopeus oikea, täyttääkö hylsyn sopivasti, saavutetaanko haluttu lähtönopeus, pysyykö painerajoissa, miten käyttäytyy annoskoon ja paineen lähestyessä maksimia
- mistä valmistuserästä ruuti on
- niipataanko luoti paikalleen vai pysyykö ilmankin
- patruunan kokonaispituus: mahtuuko lippaaseen tai rullaan, syöttääkö lippaasta luotettavasti, mahtuuko patruunapesään, nojaako luoti rihloihin, onko ruutitila sellainen että paineet ovat sopivat

Patruunoiden erilaisista variaatioista tehdään pieniä koe-eriä, jotka käydään ampumassa huolellisesti. Patruunoista mitataan luodin lähtönopeus valokennoilla varustetun laitteen avulla sekä tarkistetaan käyntitarkkuus ja painetaso. Metsästäjät myös tarkistavat joskus luodin toimivuuden osumassa eli laajeneeko se tarkoituksenmukaisesti ja säilyykö ehjänä.

Patruunoiden jälleenlataus vaatii siihen tarkoitetut työkalut, suurta tarkkuutta ja paljon tietoa. Jälleenlataajan kirjahyllyssä on tyypillisesti kymmeniä kirjoja, jotka sisältävät lataamisessa tarvittavaa tietoa.

Kuvassa eri kalibereiden patruunoita.



Tässä kuvassa on erilaisia kaliberin 0.308" luoteja, joista valitaan käyttötarkoitukseen sopiva ja sen jälkeen kehitetään luodille omaan aseeseen sopiva lataus.



Luoti ja eri kalibereiden hylsyjä.



Kiväärillä ammuttu koekasa ja siitä kirjattuja tietoja.



Ote jälleenlataajan muistiinpanoista.



SRA eli Reserviläisammunta

Reserviläisammunta on IPSC-säännöistä suomalaisiin oloihin tehty sovellus. Tässä lajissa tarkoituksena on kehittää maanpuolustuksessa välttämättömiä aseenkäsittelytaitoja rynnäkkökiväärillä, tarkkuuskiväärillä, haulikolla ja pistoolilla.

Tietoa SRA:sta löytyy Reserviläisurheiluliiton SRA-sivuilta.

Kuva SRA-kilpailun ampumarastilta. Ampujan takana seisoo tuomari ajanottolaitteen kanssa. Tuomari valvoo samalla suorituksen turvallisuutta ja kuten IPSC-säännöissäkin, pienestäkin turvarikkeestä ampuja diskataan samantien koko kilpailusta. Diskaukseen riittää mm. se, että osoittaa aseen piipulla muualle kuin sallittuun suuntaan tai sormi on liipasinkaaren sisällä silloin kun ei katso tähtäimien läpi.



Kasa-ammunta

SAL Kasa-ammunta

Haulikkolajit Skeet ja Trap

SAL Haulikkolajit

Perinneaseammunnat

Reserviläisurheiluliitto Perinneasekilpailut

Hupiammunta, engl. Plinking

Hupiammunta, jota jotkut myös tuttavallisesti "räiskinnäksi" kutsuvat. Kaiken ammunnan ei tarvitse olla kilpailua tai kilpailuun valmistautumista. Ampua voi myös rentoutumismielessä.

Wikipedia: Plinking

Tässä esimerkiksi ammutaan 9 mm pistoolilla keiloja 150 metrin matkalla. Tulee ampumataito punnittua.



Rekyyli Team Challenge

Rekyyli-lehti RTC

Perinteiset pistoolilajit

SAL Pistoolilajit

Mustaruutiammunta

SAL Mustaruutijaosto

Cowboy Action Shooting

Classic Old Western Society of Finland

jne jne

lauantai 18. lokakuuta 2008

Aseiden säilytys ampumaradalla ei toimi

Julkisuudessa on viime aikoina puhuttu paljon vaatimuksesta säilyttää ampuma-aseita ampumaradalla.

Sellaisessa ei ole mitään mieltä. Jo kaksi tosiasiaa riittää kumoamaan koko ajatuksen.

1. Jos ampumaradalla saa aseen käyttöönsä, kuten ampumaradalla nyt yleensä on tarkoituskin, niin sen aseen voi aivan yhtä hyvin myös viedä mukanaan jos sitä pahantekoon tarvitsee.

2. Ampumaradalla olevia aseita ei pysty suojaamaan varkaudelta. Jos jonnekin kerätään satoja tai tuhansia aseita, tulee siitä erittäin houkutteleva kohde ammattimaisille varkaille ja murtomiehille. Ampumaradan pitäisi olla melkoinen bunkkeri ja siellä pitäisi olla ympärivuorokautinen vartiointi. Edes Puolustusvoimilla ei ole resursseja tällaiseen toimintaan, kuten Ruotsin ja Norjan armeijan asevarikkojen ryöstöt ovat todistaneet.

Lisäksi ampumaratasäilytyksessä on muitakin ongelmia, joiden vuoksi se ei voi toimia.

Ampujat harjoittelevat hyvin paljon kotona ns. kuivaharjoitteluna. Kilpa-ampujilla saattaa hyvinkin tulla enemmän aseenkäyttötunteja kotona ilman patruunoita kuin ampumaradalla panosten kanssa. Ampuminen vaatii hyvää hienomotoriikkaa, jonka kehittäminen ja ylläpito vaatii tuhansia ja tuhansia jatkuvia toistoja. Tätä ei voi jättää pelkän ampumarata-ampumisen varaan jos aikoo kehittyä ja menestyä ampujana.

Aseet vaativat usein huolto- ja korjaustoimenpiteitä, joko omistajansa tai asesepän toimesta. Ei ole käytännössä mahdollista, että omistaja ja asesepät käyvät tekemässä näitä töitä ampumaradalla, koska siellä ei ole työhön sopivia työtiloja eikä välineitä, kuten sorveja, työstökoneita, sinistysaltaita jne.

Useimmat ampujat harjoittelevat ja kilpailevat säännöllisesti monella eri ampumaradalla, jopa ulkomailla. Jos aseen saa kuitattua varastosta tällaista matkaa varten, voi samalla reissulla tehdä myös sen henkirikoksen, jota estämään varasto pystytettiin. Jos asetta ei saa itse kuitata mukaansa, poliisiko sen kuljettaa harjoittelu- tai kilpailupaikalle?

Tässä lopuksi kuva siitä, miltä aseiden säilyttäminen tyypillisellä suomalaisella ampumaradalla näyttäisi. Rikollisilta eivät ainakaan työkalut loppuisi jos tähän mentäisiin.

perjantai 17. lokakuuta 2008

Miten aselakia tulisi muuttaa

Nykyinen aselaki antaa aselupapäätöksiä tekevälle poliisille vahvat oikeudet käyttää harkintaa lupapäätöstä tehtäessä.

Ampuma-aselaki 9.1.1998/1 45§ sanoo näin: “Hankkimislupa voidaan antaa sellaiselle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle, jota terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella on pidettävä sopivana pitämään hallussa ampuma-aseita ja aseen osia.“

Saman lain 67§ sanoo: “...lupa on peruutettava, jos ... 4) luvanhaltijaa on hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita...”

Jokelan ja Kauhajoen tapaukset osoittivat, että mikä tahansa ase voi olla väärissä käsissä vaarallinen. Kummassakin veriteossa ampuja käytti lähes pienitehoisinta asetta, mitä markkinoilta löytyy eli aseen kaliberilla ei ollut merkitystä. Pistooli on ampuma-aseista kaikkein vaikein käytettävä ja hitaimmin opittava, mitä osoittaa sekin, että kumpikaan ampuja ei osunut poliiseihin eikä muihin ihmisiin koulun ulkopuolella. Aseen lipaskapasiteetti ei näytellyt käytännössä mitään roolia, sillä kumpikin ampuja sai rauhassa vaihtaa lipasta, ehkä jopa täyttää lippaita uusilla patruunoilla. Aseen kätkettävyyskään ei vaikuttanut tapahtumiin millään lailla, sillä ampuja olisi voinut tuoda surmapaikalle pitkänkin aseen, esim. kiväärin tai haulikon, purettuna laukussa ja koonnut sen parissa minuutissa jossain suojaisessa paikassa, esim. WC:ssä.

On tullut selväksi, että aseiden teknisiin ominaisuuksiin keskittyminen ei vaikuta riskitasoon. Voimavarat on jatkossa suunnattava entistä tehokkaammin luvanhakijan henkilökohtaiseen arviointiin.

On myös aika tunnustaa se tosiasia, että suurin osa väestöstä kunnioittaa yhteiskunnan sääntöjä ja toimii yleisen oikeustajun mukaisesti. Tämän suuren, vastuunsa tuntevan enemmistön elämää ei ole oikeudenmukaista eikä hyödyllistä rajoittaa sen vuoksi, että pieni vähemmistö ei kunnioita lakeja eikä moraalisääntöjä. Riskienhallintaan tähtäävät toimenpiteet tuleekin kohdistaa tämän vaarallisen vähemmistön edustajien tunnistamiseen ja heidän pitämisekseen kurissa. Valtaväestö on vastuullisella toiminnallaan ansainnut vapauden nauttia elämästään muita vahingoittamatta ja tähän vapauteen ei ole oikeutta kajota muiden vaarallisen käyttäytymisen vuoksi. Yhteiskunnan sääntöjä ei voi laatia ääri-ilmiöiden mukaan.

Hullunkurista kielloissa on, että ne kohdistuvat lähes poikkeuksetta niihin ihmisiin, joista ei ole muutenkaan ongelmia. Pahantekijät, joiden vuoksi kieltoja tehdään, eivät näitä kieltoja eivätkä muitakaan sääntöjä kunniota. Kiellot eivät siis ainoastaan mene hukkaan, ne jopa aiheuttavat aivan turhaa vahinkoa.

Toivottavasti uutta aselakia ja uusia lupakäytäntöjä tehtäessä painopiste osataan siirtää tarpeettomasta aseteknisten yksityiskohtien määrittelystä oleelliseen asiaan eli itse luvanhakijan ja luvanhaltijan arviointiin ja sitä kautta todelliseen riskinhallintaan. Näin voidaan oikeasti tehdä turvallisuuden eteen se, mitä aselailla ylipäätään on mahdollista tehdä.

Haluammeko oikeasti parantaa turvallisuutta?

Myyrmannin pommi-iskussa ja Keravan puukotuksessa ei ollut selvää kohdetta vihallemme ja korjaaville toimenpiteille, joten jäimme hieman ymmällemme. Jokelan ja Kauhajoen ampumisista kuitenkin saimme eräänlaisen henkisen tyydytyksen, sillä syyllinen löytyi nopeasti ja selvästi: ampuma-ase.

Kohdistamme nopeat ja tarmokkaat rankaisutoimet tähän näennäiseen syylliseen eli kiristämme aselakia ja lupakäytäntöjä. Sitten olemme turvassa. Vai olemmeko? Sisäämme jää jäytämään tietoisuus siitä, että emme oikeasti tee mitään turvallisuuden parantamiseksi, lisäämme vain näennäistä turvallisuuden tunnetta. Olemme edelleen yhtä hauraita. Yksi pahansuopa ihminen voi taas saattaa koko maan polvilleen ja ohjata poliittista päätöksentekoa.

Kummassakin traagisessa koulun ampumatapauksessa uhrit lamaantuivat ja jäivät odottamaan ampujan suorittamaa teloitusta. Ampuja olisi kuitenkin ollut melko avuton vastustamaan, jos useampi ihminen olisi käynyt päälle ja riistänyt häneltä aseen. Tilanne oli uhrien kannalta jo käytännössä toivoton, joten heillä ei olisi ollut mitään menetettävää ja olisi kannattanut edes yrittää puolustautua ja suojella muita lähimmäisiä.

Kun hyökkäys kerran on jo alkanut, uhrien lukumäärää pienentää tehokkaimmin paikalla olevien ihmisten suorittama vastarinta. Siitä on enemmän apua kuin vasta minuuttien päästä saapuvasta poliisista tai aseen tulinopeuden rajallisuudesta.

Vaaran uhatessa ihminen lamaantuu jos hänellä ei ole valmiiksi mietittynä ja harjoiteltuna tilanteeseen sopivaa toimintamallia. Mitä jos tekisimme kouluille turvallisuussuunnitelman, johon sisältyy oppilaiden ja opettajien kouluttaminen tällaisen tilanteen varalle? Mahdollisen väkivaltaiskun alettua he eivät lamaantuisikaan vaan yrittäisivät pysäyttää tappajan ennalta harjoitellun mallin mukaisesti. Tämä lisäisi oikeasti turvallisuutta ja antaisi ihmisille myös tunteen, että he voivat itsekin vaikuttaa kohtaloonsa. Onhan oman ja läheisten koskemattomuuden turvaaminen yksi ihmisen perusvaistoista ja oikeuksista.

Tällaiset iskut kouluihin ovat Suomessa niin harvinaisia, että oppilaita ja opettajia ei tarvitse sen vuoksi aseistaa. Puolustautua voi myös ilman välineitä, varsinkin kun puolustautujia on enemmän kuin hyökkääjiä.

Kouluissa tehdyt suojautumisvalmistelut voisivat mahdollisesti ehkäistä jo iskun yrityksetkin. Näyttävillä veriteoilla itselleen mainetta ja vallan tunnetta hakevat tappajat eivät voisi enää olla varmoja että saavat viedä tekonsa loppuun. He pelkäisivät joutuvansa riisutuksi aseista ja noloon tilanteeseen.

Jos Suomesta ei löydy osaamista tällaisen suojelusuunnitelman ja koulutuksen antamiseen, voisi esim. Israelista pyytää asiantuntija-apua. Siellä on saatu kouluihin suunnatut terrori-iskut vähenemään sillä että koulut osaavat puolustautua.

Jos taas emme valmista henkilökuntaa ja opettajia ollenkaan tällaisiin tilanteisiin, tarkoittaa se että emme oikeasti pidä hyökkäystä niin todennäköisenä, että panostaminen kannattaisi. Valmistautumattomuudella todistamme, että koemme Suomen turvalliseksi.

Olisiko meidän aika luopua avuttoman uhrin asenteesta ja ottaa vastuu itsestämme ja läheisistämme?

Aseiden ja rikollisuuden korrelaatiota ei ole

Moni olettaa virheellisesti, että aseiden ja rikosten määrä korreloivat keskenään. Ympäri maailmaa on pitkään etsitty sellaista syy-seuraussuhdetta, että suurempi määrä aseita aiheuttaisi enemmän rikoksia. Tällaista yhteyttä ei ole löydetty.

Suomessa kun katsotaan henkirikos- ja aseenomistustilastoja, havaitaan että aselupien haltijat tekevät huomattavasti vähemmän henkirikoksia per capita (millä tahansa välineellä) kuin ikävälin 15-64 koko väestö. Yksi yksinkertainen selitys tälle on, että väkivaltarikoksia tekevillä on yleensä rikosrekisteri jo ennestäänkin ja siten he ovat aselupaprosessin ulkopuolella.

Jos katsoo USA:ta niin väkivaltaisimmissa kaupungeissa, esim. New York, Washington D.C., Chicago, on kaikkein tiukimmat aselait. Tästäkin on melko helppo päätellä, että aseiden saatavuus ja väkivaltarikosten määrä eivät korreloi keskenään.

Väkivaltarikoksia ja henkirikoksia tekee hyvin pieni osa väestöstä. Nämä ammattimaiset lainrikkojat eivät piittaa myöskään aselaista ja musta pörssi hoitaa heille kyllä aseet.

Tähän artikkeliin on linkitetty artikkeleita Britannian, Australian ja USA:n asekieltojen vaikutuksista. Britanniassa ampuma-aseella tehtyjen henkirikosten vuosittainen määrä on pysynyt entisellään, vaikka kaikki käsiaseet kerättiin pois jo yli kymmenen vuotta sitten. Ampuma-aseella tehtyjen ryöstöjen ja kotiintunkeutumisten määrä on kasvanut. Vastaava kehitys on ollut myös Australiassa, jossa parikymmentä vuotta sitten kerättiin suuri määrä siviilien ampuma-aseita pois.

telegraph.co.uk
Gun laws that constrain the law-abiding
"Gun crime has doubled since they were introduced. Young hoodlums are able to acquire handguns - either replica weapons that have been converted, or imports from eastern Europe - with ease."
“Aserikollisuus on kaksinkertaistunut sen jälkeen kun rajoitukset astuivat voimaan. Nuoret pahantekijät saavat helposti käsiaseita, joko replikoista muunnettuja aseita tai Itä-Euroopasta tuotuja.”

timesonline.co.uk
Wouldn’t you feel safer with a gun?
British attitudes are supercilious and misguided

"The short answer is that 'gun controls' do not work: they are indeed generally perverse in their effects."
“Lyhyt vastaus on, että 'aserajoitukset' eivät toimi: niillä on itseasiassa yleensä päinvastainen, haitallinen vaikutus.”

digg.com
Banning Guns Does Not Work: Sharp Rise in UK Gun Crime Despite Gun Ban …
"Guns were used in 4,120 robberies last year - a 10% jump - including a 9% rise to 1,439 in the number of street robberies where guns were used. There was also a rapid and unexplained increase in the number of times householders were confronted in their own homes by armed criminals. Residential firearms robberies show a 46% leap, a record 645 cases!"
“Ampuma-aseita käytettiin viime vuonna 4.120 ryöstössä – 10% nousu – sisältäen 9% nousun 1.439:ään aseelliseen katuryöstöön. Tapahtui myös nopea ja selittämätön nousu kotiintunkeutumisissa, joissa asukkaat joutuivat kohtaamaan kodissaan aseistettuja rikollisia. Koteihin tehdyt aseelliset ryöstöt loikkasivat 46%, ennätykselliseen 645 tapaukseen!”

washingtonpost.com
Britain's Gun Laws Seen as Curbing Attacks
"According to government statistics, the number of people killed by guns has essentially stayed the same, with dips and spikes, as before the 1997 gun control laws went into effect: There were 55 shooting deaths in 1995 and 50 last year in England and Wales."
“Viranomaisten tilastojen mukaan ampuma-aseella tapettujen ihmisten määrä on pysynyt käytännössä samana, nousuineen ja laskuineen, kuin mitä oli ennen vuoden 1997 asekieltojen voimaanastumista. Vuonna 1995 tapettiin ampumalla 55 ihmistä, viime vuonna Englannissa ja Walesissa tapettiin ampumalla 50 ihmistä.”

news.bbc.co.uk
Handgun crime 'up' despite ban
"It is crystal clear from the research that the existing gun laws do not lead to crime reduction and a safer place.
Policy makers have targeted the legitimate sporting and farming communities with ever-tighter laws but the research clearly demonstrates that it is illegal guns which are the real threat to public safety."
"Tutkimuksesta käy kristallinkirkkaasti ilmi, että olemassaolevat aselait eivät vähennä rikoksia eivätkä lisää turvallisuutta.
Lainsäätäjät ovat kohdistaneet yhä kireämpiä lakeja laillisiin urheilu- ja maatalousyhteisöihin, mutta tutkimus osoittaa selvästi, että nimenomaan laittomat aseet ovat se todellinen ongelma yleiselle turvallisuudelle."

Virallisia tilastoja:
www.homeoffice.gov.uk
Crime in England and Wales 2007/08

Otetaanpa sitten Australian kokemukset tiettyjen asetyyppien takavarikosta. Aseiden takavarikointiin käytettiin vuonna 1996 tietojeni mukaan 500 milj dollaria. Olisikohan ne rahat voinut käyttää johonkin hyödyllisempään?

The impact of Australia’s 1996 firearms legislation
"The extant literature is extremely consistent in its findings – namely, that there was no significant change in the rate of decline in firearm homicides following the legislative intervention, and that there was a significant acceleration in the rate of decline in firearm suicides."
"Olemassaoleva kirjallisuus on erittäin yhtenevä löydöissään - eli ei ole tapahtunut merkittävää muutosta ampuma-aseilla tehtyjen henkirikosten laskevassa trendissä lain voimaantulon jälkeen, ja että on tapahtunut merkittävä muutos alaspäin ampuma-aseella tehtyjen itsemurhien määrässä. (*)"
(*) Kun katsoo tutkimuksen alkupuolella olevia itsemurhatilastoja, näkee heti että ampuma-aseella tehtyjen itsemurhien määrä on tosiaan kääntynyt laskuun, mutta itsemurhien määrä sinänsä ei ole laskenut. Itsemurhan väline on siis vaihtunut toiseen.

Ja amerikkalaisetkin ovat asiaa tutkineet samoin lopputulemin.
Would Banning Firearms Reduce Murder and Suicide? A Review of International Evidence
"In 2004 the U.S. National Academy of Sciences released its evaluation from an review of 253 journal articles, 99 books, 43 government publications and some empirical research of its own. It could not identify any gun control that had reduced violent crime, suicide or gun accidents."
"Vuonna 2004 USA:n Kansallinen tiedeakatemia julkaisi arvionsa tutkittuaan 253 lehtiartikkelia, 99 kirjaa, 43 hallituksen julkaisua ja tehtyään itse empiiristä tutkimusta. Arviossa ei pystytty osoittamaan yhtään aserajoitusta, joka olisi vähentänyt väkivaltarikoksia, itsemurhia tai asevahinkoja."

Asiaa on tutkittu Itävallassakin.
GUN CONTROL AND THE REDUCTION OF THE NUMBER OF ARMS
"...after the reduction in the number of legally held guns it would appear that there is not a comparable decrease in armed crime. This is to be expected, as the guns turned in are usually not the ones involved in crime, and the people who turn in weapons are generally the least likely to commit a crime."
"...laillisten aseiden vähentämisen jälkeen ei näytä tapahtuvan vastaavaa vähennystä aseellisissa rikoksissa. Tämä on odotettu tulos, koska pois luovutetut aseet eivät yleensä ole niitä joita käytetään rikoksissa, ja aseensa pois antavat ihmiset ovat yleensä vähiten alttiita tekemään rikoksia."

Täältä voi katsoa erilaisten luvattomien ja luvallisten ampuma-aseiden määriä tekovälineenä suomalaisissa henkirikoksissa
Henkirikoskatsaus Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos

Suomalaisten kuolinsyitä kaikenkaikkiaan voi katsoa täältä
Kuolemansyyt (Tilastokeskus) ja täältä Tapaturmissa kuolleet ja päihtyneiden osuus niistä vuosina 2005 ja 2006 (Tilastokeskus).

Suomessa on yli puoli miljoonaa aseenomistajaa, jotka erittäin turvallisesti harrastavat ammuntaa ja metsästystä. Esimerkiksi vakuutuskorvauksista katsottuna ammunta on yksi kaikkein turvallisimpia urheilulajeja. Olisi kohtuutonta rangaista näin suurta ja hyvin käyttäytyvää kansalaisten joukkoa rajoituksilla, jotka eivät kuitenkaan tehoa rikollisuuteen.

Aseet ovat erittäin tarpeellisia

Ihmisen ja hänen yhteisönsä fyysinen koskemattomuus on yksi keskeisiä ihmisoikeuksia. Vaikka eurooppalainen laki ja käytäntö eivät tätä oikeutta tunnusta tai kunnioita, oikeus on silti olemassa.

Vielä satakunta vuotta sitten länsimaissa jokaisen kansalaisen oikeus ja velvollisuus oli puolustaa järjestystä. Nyt tämä tehtävä on ulkoistettu täysin asiantuntijoille eli poliisille. Poliisi ei kuitenkaan voi olla jatkuvasti kaikkialla. Viranomaiset eivät useinkaan ole paikalla hädän hetkellä vaan vasta sen jälkeen. "Kun tarvitset poliisia sekunneissa, se on vain minuuttien päässä."

Esimerkiksi Jokelan ja Kauhajoen tyyppisessä kouluampumisessa tilanteen keskellä olevilla ihmisillä on paras näkymä tilanteeseen ja mahdollisuus vastarintaan. Paikalle ulkopuolelta saapuva poliisi ei tiedä täsmälleen mitä tapahtuu, joten poliisi ei pääse riittävän nopeasti apuun.

Kaikkia väkivallantekoja ei voi ehkäistä ennakolta. Ihmisille on sen vuoksi taattava myös laissa ja käytännössä oikeus, mahdollisuus ja välineet huolehtia omasta ja läheistensä koskemattomuudesta.

Pienaseet eli kiväärit ja pistoolit ovat ne välineet, joilla ihmiset voivat käytännössä puolustaa omaa, läheistensä, yhteisönsä ja isänmaansa koskemattomuutta. Jos nämä välineet riistetään, avataan ovi väkivallalla alistamiselle. Oma Eurooppamme on nyt rauhallinen, mutta mikä on tilanne parin sukupolven päästä? Käykö niin, että lapsenlapsemme joutuvatkin vainon kohteeksi ja tarvitsisivat niitä aseita, joita nyt olemme niin innokkaasti keräämässä pois?

Tässä on esimerkkinä Britannian tilanne Toisessa maailmansodassa:
“SEND A GUN TO DEFEND A BRITISH HOME.”

Armeija ja poliisi eivät voi olla ainoat aseiden haltijat, sillä ne voidaan kääntää vainoamaan vähemmistöjä, ehkä lopulta koko väestöä. Voimankäytön välineet on hajautettava tasaisesti koko väestölle, jotta mikään ryhmä ei pääsisi väkivallan avulla alistamaan muita.

On syytä muistaa, että aseita käytetään sekä pahaan että hyvään. Paha käyttö on usein näyttävää, näemme sen tuloksia uutisissa ja lööpeissä. Selvästi yleisempi aseiden hyvä käyttö taas tapahtuu huomaamatta. Ehkä tärkein hyvän käytön muoto ovat aseet, jotka ovat käyttövalmiina ja joilla harjoitellaan aktiivisesti. Nämä aseet antavat voimatoimia suunnittelevalle pahantekijälle selvän signaalin, että uhri ei aio antautua ilman vastarintaa. Pidetään yhdessä huoli, että aseiden hyvä käyttö lisääntyy ja paha käyttö vähenee.

Ampuma-aseet ovat parhaita rauhan työkaluja.